Olen aina hahmotellut erilaisia ideoita siitä, miten voisin työllistää itseni ja mahdollisesti perheeni tai joitakin tuttaviani. Olen saanut mitä erilaisempia ideoita, joista osa on edelleenkin mielessäni varteenotettavia, kun taas toiset ovat käytännössä järjettömiä, vaikkakin kovin kiehtovia. Yritystä perustettaessa on oltava intohimoa alaa kohtaan, jotta oma innostus voi tarttua asiakkaisiin ja sitä kautta toiminta voi saada mahdollisuuden ja jalansijaa. Pelkkä intohimo ei kuitenkaan riitä, sillä on oltava järkevä idea ja todellinen asiakaskunta. Monesti on kartoitettava, missä yritykselle voisi olla tarvetta ja kuinka todennäköisesti asiakkaat löytäisivät paikan, ja kuinka tarpeellinen se olisi.
Asiaa paljon mietittyäni olen tullut johtopäätökseen, että ilman kahvia eivät suomalaiset elä kotikaupungissani. Tuota ihanaa kuumaa ja makuhermoja kihelmöivää mustaa herkkua juodaan eniten maailmassa juuri omassa maassani ja kaupunki, jossa asun, on täynnä ihmisiä, jotka liikkuvat paljon keskustan alueella, ja haluavat varmasti istahtaa välillä nauttimaan kahvista.
Kuten missä tahansa kaupungissa, myös omassani satunnaiseen kahvitteluun eksyvien ihmisten reitit kulkevat mahdollisesti vain pääkatua ja muutamia sitä sivuavia pikkukatuja pitkin, joten toimitilan on löydyttävä läheltä keskustan vilkasta pääkatua. Vuokrat ovat kyllä keskustan tuntumassa erittäin kalliita, joten toisena varteenotettavana vaihtoehtona ajattelin kaupungin laitamilla olevia suuria asutusalueita, joissa on vain vähän palveluja, mutta ei paljoakaan toimintaa. Laitakaupungin riskit ovat kuitenkin suuremmat, kuin keskusta-alueen vilkas toiminta, vaikkakin toimitilat olisivat edullisempia.
Suomalaisen kahvinjuonnin haasteita
Suomessa on myös hieman yritysideaani haittaava yleinen tapa, joka voisi vaikuttaa bisneksiini melko lailla heikentävästi. Monessa muussa Euroopan maassa juodaan yleisesti laadukkaita erikoiskahveja, joita valmistetaan erilaisilla koneilla ja menetelmillä. Nykyään erikoiskahvitkin ovat pikkuhiljaa saamassa jalansijaa suomalaisessa kahvikulttuurissa, mutta suomalainen kahvin peruskuluttaja ottaa edelleen ”tavallisen” suodattimella valmistetun hiukan kitkerähkön peruskahvin. Se, että asiakkaani oppisivat juomaan makuhermoja kihelmöiviä täyteläisiä erikoiskahveja, on yksi toimintani ja yritysideani tavoite. Suomalaisella normaalilla suodatinkahvilla on oma sijansa jokaisessa kahvilassa, mutta kahvia eniten maailmassa juova kansa ei voi jatkaa loputtomasti pelkän kitkerän peruskahvinsa kanssa.
Onnekseni suuremmissa kaupungeissa, kuten omassanikin, on paljon matkailijoita ja ulkomailta muuttaneita henkilöitä, jotka kasvattavat erikoiskahvieni kysyntää. Lisäksi suuremmissa kaupungeissa asuu kulttuurillisesti sivistynyttä väkeä, joka on päässyt matkustelemaan maailmalla ja nähnyt mitä kaikkea kahvien suhteen tarjottavana. Nuorempi väestö liikkuu paljon keskustan alueella ja kosmopoliittisempi kahvikulttuuri on jo tehnyt jalansijaa erilaisten kahvivariaatioiden suhteen.
Toisaalta yritykseni kannalta on varteenotettava etu, että näitä erikoiskahveja on tarjolla kohtuullisen harvassa paikassa, sillä silloin oikean kunnollisen kahvin rakastajat palaisivat uudelleen kahvilaani. Vuosia sitten Etelä-Euroopan alueella asuva ystäväni tuli Suomeen tutustumaan arkeemme ja muistan vieläkin sen iltapäivän, jolloin kiersimme keskustan alueen kymmenet kahvilat ja etsimme hänelle kelpaavaa erikoiskahvia, jota silloin ei myyty missään, koska tarjolla oli vain suodattimilla keitettävää litkua. Hän osasi huonosti suomea, mutta pystyi sanomaan, että ei joisi tuota kuraa enää koskaan elämässään. Tämä silloinen uusi ajatus painui mieleeni ja alitajuntaani niin, että voisin olla maailmanmatkaajillekin kelpaavan kahvilan perustaja vielä yhtenä päivänä.
Suomalainen kahvikulttuuri saattaa ehkä huvittaa joitakin ulkomaalaisia, mutta itse otan sen erittäin vakavasti. Tiedän että vuosien saatossa kehittyneen kahvikulttuurin muuttaminen on yhden pikku kahvilan mahdotonta muuttaa, mutta ehkäpä suunnittelemani kahvila olisi taas yksi askel kohti vauraampaa taloutta ja kansainvälisempää suomalaisuutta, jolloin voisimme tuntea ylpeyttä siitä, mitä meillä on tarjota kansainvälisellekin yleisölle. Jokaisen suomalaisen tuntemat iltapäiväkahvit päivän kääntyessä iltaa kohden ovat lähes jokaisen kodin pieni kohokohta arjessa, mutta minä haluan osoittaa, että tuon samaisen hetken saa vielä monin verroin rikkaampana, kun kahvia himoitseva kansa lähtee ulos, tapaa ystäviään tai sukulaisiaan ja nautiskelee kuuman juomansa tunnelmallisessa kahvilassa ainutlaatuisten herkkujen saattamana. Suomalaiset eivät olekaan niin arkaa väkeä, kuin monesti annetaan ymmärtää, mutta he tarvitsevat hiukan kannustusta uudenlaisten sosiaalisempien rutiinien muodostamiseen.